Wednesday, April 20, 2011

Tieto ja totuus (opetuksessa)




Juha Himanka on kirjoituksessaan Fenomenologia ja luonnontieteet laatinut asetelman näiden kahden välille suhteessa erilaisiin painotuksiin. Siinä missä fenomenologia painottaa totuutta (tieto), kokemusta (koe), läsnäoloa (eksaktius), intersubjektiivisuutta (objektiivisuus), alkuperää (kehitys), asiaa itseään (selitykset, syyt), konkreettisuutta (teoreettisuus, spekukatiivisuus), arvokasta (arvoton) ja  fenomenologista asennetta (luonnollinen asenne), luonnontiede painottaa vastaavasti suluissa olevia asioita.

Opetuksessakin kohtaa usein asetelman, jossa opettaja ajattelee ja osoittaa omiin oppimateriaaleihinsa viitaten, että asiahan on käsitelty objektiiviesti, vaikka opiskelija sanoo, ettei ole koskaan kuullutkaan asiasta. Perusajatus tulisi olla silloin, että asiaa ei ole opittu, ymmärretty, käsitetty tai siihen ei ole sitouduttu - ja totuus on siitä huolimatta, että tiedämme eksaktisti ja objektiivisesti, että asia on käsitelty tai käyty läpi jonakin aikana tietyssä paikassa. Oppijat eivät opi jos he eivät ole läsnä ja kokemuksellisesti tule mukaan intersubjektiivisesti totuuden tapahtumaan.

( Himanaka, Juha 2010, 83. Teoksessa Miettinen, Timo & Pulkkinen, Simo & Taipale, Joona: Fenomenologian ydinkysymyksiä. Gaudeamus, Helsinki 2010)

Friday, April 08, 2011

Kollektiivista konnektivismia

Terry Anderson ja Jon Dron (Athabasca University, Canada) hahmottelevat tuoreessa IRRODL (International Review of Research and Distance Learning) –lehdessä (Vol. 12.3, March- 2011) etäopetuksen kolmea sukupolvea:

I Kognitiivis-behavioristinen pedagogiikka etäopetuksessa
II sosio-konstruktivistinen pedagogiikka etäopetuksessa
III Konnektivistinen pedagogiikka etäopetuksessa

Viimemainittulla konnektivismilla he viittaavat Siemensin, Downesin ja Castellsin teoksiin:

The third generation of distance-education pedagogy emerged recently and is known as connectivism. Canadians George Siemens (Siemens, 2005a, 2005b, 2007) and Stephen Downes (2007) have written defining connectivist papers, arguing that learning is the process of building networks of information, contacts, and resources that are applied to real problems. Connectivism was developed in the information age of a networked era (Castells, 1996) and assumes ubiquitous access to networked technologies. (Anderson&Dron 2011, 8)


Jos behavioristinen ja sosiokonstruktivistinen pedagogiikka liittyvät kiinteästi oppilaitosmuotoiseen koulutukseen, opetukseen ja oppimiseen, konnektivistinen pedagogiikka avaa keskustelun enemmän oppijalähtöiseen ja avaoimiin verkostoihin, joissa oppilaitokset ja opettajat ovat osia verkostoissa. Ovatko oppilaitokset kehittuymässä oppimisverkostojen solmukohdiksi ja opettajat verkostoissa toimiviksi refleksiivisiksi kommentaattoreiksia, arvioijiksi ja oppimispolkujen ohjaajiksi?

Vai häviääkö opettajan rooli opettajana kokonaan. Anderson ja Dron huomauttavat

the notion of a teacher is almost foreign to the connectivist worldview, except perhaps as a role model and fellow node (perhaps one more heavily weighted or connected) in a network. (Mt., 11)

Tulevaisuus:

Tiedonlouhinta, analyyttisyys, spesifit verkostot, älykkäät verksostot.
Objektiperustaiset, kontekstuaaliset tai toimintapersutaiset (taitoja edellyttävät) verksotot.
Verkostoista muodostuu kollektiiveja (collectives), esimerkkeinä Google Scholar, Amazon, Wikipedia, PageRank, CloudWorks (http://cloudworks.ac.uk/).