Tuesday, March 16, 2010

Fundamentaalisia haasteita

Pekka Himasen Kukoistuksen käsikirjoitus tiivistää perustavat, fundamentaaliset haasteet kolmeen: clean, care ja cultur. Näillä Himanen viittaa ilmaston lämpenemiseen (produktion haaste), hyvinvoinnin haasteeseen (reproduktion haaste) ja kulttuurin monimuotoistumiseen (kulttuurin haaste). Himanen esittää muiden muassa myös koulutus 2.0 ohjelman, jonka kulmakivinä on myös kolme C:tä, confidence (luottamus), community of enrichment (rikastava yhteisö) ja luovuus (creativity) nämä yhdessä luovat säihkettä, kukoistusta (flourishing).

Himanen lähestyy Suomen ja maailman tilaa 2010 lasten filosofiasta ja hän tietää antautuvansa kritiikille naiiviudesta. Himasen esityksessä on kuitenkin monia kohtia, joista kannattaa keskustella. Koulutuksesta ja oppimisen uudesta kulttuurista hän kirjoittaa pääasiassa hyvin, vaikka ehkä enemmän toisin esiin vielä yhteistoiminnallisuutta ja sosiaalisen konstruktivismin lähtökohtia. Tämä antaisi myös pohjan sille, että eri uskontojen ja Kantin filosofian rinnalle ja myös niiden kritiikiksi voisi kasvaa eettinen teoria, jossa korostetaan hyvän eetoksen rinnalle eettisten resurssien ja ryhmän toiminnan ja ryhmässä toimimisen etiikkaa. Kantilainen etiikka on yksinkertaisesti aivan riittämätön tämän päivän maailman lähtökohdaksi. Huolehtimisen etiikka lähtee enemmän yhteisöstä kuin yksilöstä tai tarkemmin yksilöstä yhteisön jäsenenä, ulottuvuus, joka kantilaisesta etiikasta uupuu.

Joka tapauksessa Himanen korostaa samoja seikkoja, joita kehittyneissä pedagogisissa teorioissa  - ongelmalähtöisissä ja tutkivan oppimisen, käytäntöyhteisöjä luovissa malleissa on tuotu esiin. Henkilökohtaiset ja sosiaaliset oppimisverkostot ovat samalla yhteisöä luovia ituja.

Himasen ystävänään mainitsema Anthony Giddens on suomennetussa teoksessaankin kehitellyt hienosti rakenteen ja rakenteistumisen teorioita. Himanen tuntuu "filosofisesti" kulkevan kovin ylärekisterissä, ideologioiden sfääreissä, ja tekee siltä paarmamaisia pistoja, joitain kätilömäisiä synnytyksiä ja pyrkii varmaan parittamaan erilaisia ihmisiä mahdollisimman laajalla rintamalla. Globaalista taloudesta on arvioita, samoin (luovien) yhteisöjen infrastruktuurista. Kaipaamaan jää kuitenkin politiikan analyysia, kansanliikkeiden mahdollisuuksia ja kansalaistoimintaa. Eli niitä yhteisöllisiä tekijöitä, joiden kautta yksittäiset toimijat saavat joukkovoimaa maailman muuttamiseen.

Keskustelua on siis hyvä jatkaa Himasen nostamista teemoista, ehkä enemmän kuin itse Himasesta ja hänen arvokuuden filosofiastaan.