Wednesday, February 17, 2010

Photography Next ja oppivat yhteisöt

Nordiska museet järjesti Photography Next konferenssin Tukholmassa 4.-5.2.2010. Osallistujia oli yhteensä 92, Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Islannista, Belgiasta, Iso-Britanniasta, Ranskasta, Italiasta. Virosta.


Osallistuimme kollegani kanssa 1. päivän asiantuntijaluentoihin ja pidimme oman esityksemme 2. päivänä.

Elisabeth Edwards (London Collage of Communication) toi esitelmässään Telling photographs: image, voice and word hienosti esiin oraalisen historian ja valokuvien tulkinnan merkityksen. Valokuvien merkitys avautuu usein lähiyteisön kontekstissa ja kuvan irroittaminen tästä yhteydestä mykistää kuvan. Kuvan tulkinnan kannalta on tärkeää luoda kerronta-tilanne jossa kerronnan prosessi mahdollistuu.

Joan M. Schwartz (Queen's University, Canada) puolestaan kiinnitti huomion luennossaan Prestidigit[iza]ation: Virtual Sleight of Hand and Other Misdemeanours kuvien digitalisoinnin ja arkistoinnin vaaroihin: kuvan alkuperäisen kontekstin hävittäminen tekee joskus mahdottomaksi kuvan alkuperäisen tulkinnanan (autenttisuusongelma) ja myös tekee mahdottomaksi kuvalähteille pääsyn (letteloinnin ongelma).

Martin Barnes (Victoria & Albert Museum, UK) esitti historiallisena aineiston avulla sitä, miten museoiden tehtävät ovat muuttuneet. Esityksen nimi kuvastaa hyvin muutosta: From Education to 'Infotainment'. Kuitenkin on tärkeää huomata, että museoiden näyttelyiden merkitys on siinä, että ne tulevat nähdyksi ja koetuksi. Tätä asiaa korosti myös Jens Erdman Rasmussen (The National Museum of Photography/ The Royal Library, Denmark) esitelmässään Are you talking to me? Thoughts on exhibiting the collection. Rasmussen esitti myös käytännönläheisesti kriteerejä hyvän näyttelyn (tai miksei kaikkien tilaisuuksien) järjestämisessä: (1) On uskottava itse ideaan, (2) On vakuutettava kollegat idean hyvyydestä (3) On saatava yleisöä näyttelyyn ja kysyttävä tai pohdittava, mitä ”jokamies” ajattelee ideasta ja lopulta (4) on kyettävä tuottamaan jotain uutta ”vakioasiakkaille”. Kuvia voidaan yhdistää tekstiin joko narratiivisesti (kuvituskuvat teklstin tarinallisuuteen) tai reflektiivisesti (”keskustelemaan” tekstin kanssa). Näyttely on vuorovaikutusta yleisön kanssa. Museoiden näyttelyistä ei saisi tulla ”taiteen keskitysleirejä.”

Valokuva ja kasvatus

Toisen päivän esityksissä tuli esille (1) museoiden ja arkistojen merkitys koulutuksen ja kasvatuksen tukena. Suomalainen Fotokela (http://www.fmp.fi/fotokela/) on hyvä esimerkki aineistosta jota voi opetuksessa käyttää. (2) Opetuksen eri vaihtoehdot saivat havainnollisen esityksen Iso-Britannian kolmessa valokuvaopettajan puheenvuoroissa. Hugh Hamilton (Nottingham Trent University, UK) linjasi valokuvan koulutusta esitelmässään Teaching the aspiring practitioner: on palattava takaisin pimiöön ja käsityömäiseen perinteeseen jotta digikuvauksen salat aukeaisivat perinteestä lähtien.
David Noble (Staffordshire University, UK) pyuolestaan lähti kriittisestä teoriasta ja valokuvan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta esitelmässään The Distance Between Theory and Practice.
Edistyneintä ja kiinnostavinta linjaa edusti Paul Lowe (London College of Communication, UK) esityksessään Building a virtual community of practice with postgraduate photography students. esityksen pedagoginen lähtökohta oli Wengerin käytäntöyhteisöjen luomisessa ja sen soveltamisessa virtuaaliyhteisön muodostamiseen. Opiskelijan yksilöllinen oppimisverkosto (PLN= Personal Learning Network) on tavoite johon tulee pyrkiä ja jossa Paul Lowe oli omassa työssään saanut hyviä kokemuksia. Teknisenä ympäristönä on Wimba, Ning, Twitter ja muut yhteisöllisen (sosiaalisen) median välineet. Hänen opiskelijansa olivat postgraduate –opiskelijoita.

Pidimme oman esityksemme Power of Photos and Video in Education ja osallistuimme keskusteluun kuvan voimauttavan käytön ja kuvien mahdollisten traumauttavien vaikutusten tiimoilta.

Maailmalla tuntuu olevan monia oppivia yhteisöjä tukevia alustoja. Ainakin Wimba http://www.wimba.com/ ja Guild vaikuttavat kiinnostavilta.

Wednesday, February 03, 2010

Työmatkailu kallistui ...

 ...ainakin helmikuun ajaksi. Kävin lataamassa työmatkalippua 29.1.2010. Nimeäni ei löytynytkään enää listalta, uusi yhtiö ei vielä ollut kerinnyt toimittaa listoja.

Lupasivat hoitaa asian kuntoon helmikuun loppuun mennessä.

Muutoin työ jatkuu lähes entisellään. Oman yksikkömme asema organisaatiossa on edelleen auki, mutta ainakin elokuulle asti mennään entisin eväin, näin meille kerrottiin.

Aika näyttää.