Tänään pohdimme sitä, onko blogi sosiaalinen media. Kun kirjoitan tekstiä minulla on oletusarvonalukija tai mahdollinen lukija - olen siis yhteydessä oletettuun lukijaan. Realisoituuko tämä potentia, on kiinni monesta tekijästä.
Edesmennyt Claude Lévi-Strauss sanoi, että emme me puhu, meissä puhutaan, emme me ajattele, meissä ajatellaan. Vaikka en ole jyrkkä strukturalisti, hänen väitteensä on ajattelemisen arvoinen, ja siitä kannattaa puhua. Käsittääkseni se on aivan yhtä liioitteleva sanonta, kuin hengen miehillä, joiden kautta jumalat puhuvat tai säveltäjät joiden kautta univerusmin musiikki saa ilmiasunsa.
Vuorovaikutus, käytäntö, praxis - siinä on käsitteellisiä avaimia, joiden kautta vastakohtaisuudet yksilön ja yhteiskunnan, puhumisen ja puhunnan, yhteisöllisyyden ja individualismin, syyllisen ihmisen ja syyttömän luonnonolion välillä ratkeavat, jos ovat ratketakseen. Vai mitä, soihdunkantajat?
